Blogi

Unelmien lomapäivästä oppia unelmien työpäivään

Unelmien lomapäivästä oppia unelmien työpäivään

Hidas, rauhallinen ja ravitseva aamiainen yhdessä perheen kanssa. Päivällä ulkoilua ja reipasta liikuntaa. Maukas ja kevyt lounas hyvässä seurassa. Uintia, yhdessä tekemistä ja hauskanpitoa. Riittävästi raikasta lähdevettä pitkin päivää. Illallinen perheen kanssa. Illalla rauhoittumista, saunomista ja sänkyyn mennessä hyvän kirjan lukemista. Suukot ja halaukset puolisolle […]

Voisitko valita ilon?

Voisitko valita ilon?

Perheemme Norjaan suuntautuneen kesälomareissun yksi kohokohdista oli huvipuistokäynti ja siellä erityisesti 4D-esitys Pikku Prinssi -sadusta. Lapsemme puhkuivat intoa ja saimme kokea huikean elämyksen, jossa teatterisalissa virtasi ihana tuulenpuuska silloin, kun Pikku Prinssi matkasi avaruudessa kovaa vauhtia. Jos Pikku Prinssi pärskäytti vettä, sitä suihkahti hieman myös […]

Onko sinulla salaisuus?

Onko sinulla salaisuus?

“Äiti, onko sinulla salaisuuksia?”, kysyi kuusivuotias poikani eräänä aamuna kesken aamutoimien. En oikein suoralta kädeltä osannut antaa vastausta, joten sopersin, että kaikilla ihmisillä on joku salaisuus. Poikani oli eri mieltä, sillä hänellä ei kuulemma ainakaan ollut salaisuuksia.

Jäin pohtimaan asiaa omalta kohdaltani. Mitä salaisuus meidän aikuisten ihmisten elämässä tarkoittaa? Sanakirjan mukaan salaisuus on asia, jota ei kuulu tai ei halua kertoa kenellekään. Yleensä salaisuuteen liittyy jokin negatiivinen tunne tai uskomus. Jos salaisuuteni paljastuu, minusta ei pidetä tai se aiheuttaa minulle kovasti häpeää tai minua rangaistaan ankarasti. Toki iloisiakin salaisuuksia elämäämme varmasti mahtuu, mutta niiden lienee tarkoituskin jossain kohtaa paljastua vaikkapa kasvavan vauvavatsan tai pian julkaistavan kihlauksen muodossa.

Salaisuus kuormittaa mieltä ja kehoa

Kuulen yksilövalmennuksissani monia salaisuuksia, joita ihmiset ovat pitäneet ominaan vuosikymmenien ajan. Salaisuudet ovat liittyneet esimerkiksi raakoihin sotamuistoihin, oman sairauden salaamiseen, ahdistavaan lapsuusmuistoon tai epäonnistumiseen, joka tapahtui työpaikalla. Yhtäläisyytenä kaikille näille salaisuuksille on ollut se, että ne ovat kuormittaneet omistaajaansa. Salattu muisto on koitettu tukahduttaa, mutta se ei ole onnistunut. Välillä salaisuus on tupsahtanut mieleen ja paha olo on tuntunut kehossa asti.

Kun salaisuus on paljastunut ja siitä on yhdessä keskusteltu, se onkin saanut uudet ehkä paljon pienemmät mittasuhteet kuin synkkänä salaisuutena yksin velloessaan. Iso möykky on sulanut myötätuntoisessa vuorovaikutuksessa ja olo on helpottanut niin kehossa kuin mielessä. Mitään kamalaa ei tapahtunutkaan.

Onko pelkosi totta?

Jos sinulla on salaisuus, käy itseksesi läpi seuraava ajatuspolku.

Mitä tapahtuisi, jos kertoisit salaisuutesi jollekulle?  Mitä eniten pelkäät salaisuutesi paljastumisessa? Saatat ajatella, ettei kukaan enää rakastaisi sinua. Ehkä pelkäät saavasi vakavan rangaistuksen tai ainakin kuolevasi häpeään.

Jos salaisuutesi paljastuisi, mitä tunnetta tuntisit? Salaisuutesi voi aiheuttaa sinulle tiedostamatonta kroonistuvaa stressiä. Häpeä, syyllisyys, erillisyyden tunne ovat tunnemalleja, jotka todennäköisesti toistuvat elämäsi muillakin osa-alueilla eikä vain salaisuuteesi liittyen. Tuota tunnetta tutkailemalla ja sen kohtaamalla oivallat omista tunnemalleistasi ja lievität niihin liittyvää kuormaasi.

Onko se, mitä ajattelet salaisuutesi paljastumisen seurauksista totta? Usein se, mitä uskomme todeksi ei olekaan totta. Voi hyvin olla, että olet pitänyt itseäsi syyllisenä, pahana tai vääränlaisena salaisuutesi vuoksi vuosikausia ja nyt oivallatkin, että se ei olekaan totta. Mikä helpotus!

Voi olla, ettei sinun koskaan tarvitse kertoa salaisuuttasi kenellekään, mutta jos se kuormittaa sinua edes silloin tällöin, voit lievittää tuota tunnetta Alexander Loydin kehittämillä stressin itsehoitoharjoituksilla. Täältä löydät ohjeet tehokkaaseen kuuden minuutin harjoitukseen.

Miten arkesi voisi olla parempaa?

Miten arkesi voisi olla parempaa?

Vuodenvaihde lomineen alkaa olla jo historiaa ja on tutkittu, että loman positiiviset vaikutukset kestävät vain muutaman viikon. Osa meistä on varmaan jo siirtänyt ajatuksensa seuraavaan lomaan, joka on ehkä keväällä tai vasta kesällä. On mukavaa, kun on jotain kivaa, mitä odottaa ja fiilistellä. Mitä, jos […]

Miten asetan terveet rajat?

Miten asetan terveet rajat?

Oletko jatkuvasti ylitöissä sen vuoksi, että suuri osa päivästä kuluu toisten murheiden kuuntelemiseen sekä jatkuviin keskeytyksiin, eikä omia töitä ehdi tehdä normaalin työajan puitteissa? Joudutko avaamaan tietokoneen illalla lasten nukahdettua ja jatkamaan työpäivää aamuyön pikkutunneille, jotta saat kirittyä kiinni työpäivän aikana tekemättä jääneet työjutut? Onko […]

Mikä on tärkein tavoitteesi?

Mikä on tärkein tavoitteesi?

Lähetin muutama päivä sitten postissa lähetyksen yritykselle, mutta valitsin väärän lähetystavan ja paketti jumittui postiin, sillä vastaanottajayritys ei suostunut pakettia postista noutamaan. Minun piti tilata paketille kotiinkuljetus. Sepäs ei ollutkaan mikään pikkujuttu, vaan kesti kaikkinensa reilut pari tuntia. Tuona aikana hoidin asiaa Postin asiakaspalvelun kanssa puhelimessa, chatissa sekä sähköpostilla. Monista eri syistä homma ei meinannut millään onnistua.

Lähes kaksi tuntia asian äärellä vietettyäni keskustelin juuri kuljetuspalveluita järjestelevän asiantuntijan, Ritvan, kanssa puhelimessa. Hän teki parhaansa, mutta ja ehti jo todeta, ettei kuljetuksen tilaaminen kerta kaikkiaan onnistu.

Hengittelin syvään ja suljin silmäni. Olin koko prosessin ajan päättänyt keskittyä siihen, että pysyn rauhallisena ja hyvällä mielellä.

Kuulin, kuinka Ritvakin tuntui turhautuvan asian ratkeamattomuuteen. Ritvan tarkistaessa vielä viimeistä oljenkortta, kurkistin sähköpostiin. Sieltä toinen asiakaspalvelija, Paavo, oli kirjoittanut, että asia oli hoidossa ja paketti oli jo matkalla yritykseen. Mahtavaa! Kiitin Ritvaa ja kerroin ilouutisen ja hän huojentui selvästi. Kiitin vuolaasti myös Paavoa ja kiitin Postin asiakaspalvelua ja iloitsin. Paavokin totesi, että kylläpä tulikin hyvä mieli ja hymy levisi kasvoille!

Olen aina ollut kärsimätön ihminen ja aiemmin olisin todennäköisesti hermostunut jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, jos en olisi saanut asiaa hoidettua. Olisin todennäköisesti meuhkannut asiasta muutamille läheisilleni, huudellut kokemastani vääryydestä somessa ja etsinyt käsiini asiaa hoitaneen asiakaspalveluhenkilön esimiehen ja haukkunut koko systeemin. Olen tässä vuosien mittaan oppinut, että kärsimättömyydellä ja hermostumisella saa hyvin harvoin mitään hyvää aikaan. Päinvastoin – se ajaa meidät stressitilaan välittömästi ja stressipäissämme toimiessamme onnistumme varsin epätodennäköisesti. Pahoitamme sillä vain oman ja monen muun mielen.

Tiedämme kyllä, että hermostumisella emme saa hyvää aikaan, mutta se asia usein unohtuu, kun tilanne on päällä. Jotta homma sujuisi seuraavalla kerralla, tätä on hyvä harjoitella.

 

Kun keskitymme jonkin lopputuloksen saavuttamiseen ja pinnistelemme sitä kohti keinolla millä hyvänsä, meillä on lopulta väärä tavoite.

 

Tämä johtuu siitä, että ulkoiseen tavoitteeseen keskittyminen saa meidät stressaantumaan. Kun pidämme lopputuloksen mielessämme, mutta keskitymme tuntemaan jo nyt niitä tunteita, joita tuntisimme lopputuloksen saavutettuamme, onnistumme varmemmin. Kun tavoitteemme on sisäinen tila ja tunne, voimme tuntea sitä olosuhteista huolimatta ja pysytellä stressittömänä ja lopulta saavuttaa haluamamme tavoitteen varmemmin.

Sisäiseen tilaan keskittyminen ei vaadi mitään ihmeitä. Harjoittelemalla ja omat toimintamallit tiedostamalla onnistut! Oikean tavoitteesi löydät seuraavaa ajatuspolkua seuraamalla. Sulje silmäsi. Mieti, mitä toivoisit kaikista eniten juuri nyt! Mitä kaikkea tapahtuisi, jos toiveesi toteutuisi? Toivoit ehkä jotain ulkoista olosuhdetta tai asiaa? Ehkä toivoit raha-asioidesi järjestymistä tai parisuhteen solmujen aukeamista? Tai että saisit asiasi nopeasti hoidettua, kuten minä Postin kanssa? Kysy lopuksi itseltäsi, että mitä tunnetta tuntisit tuolloin? Iloa? Rauhaa? Tyytyväisyyttä? Arvostusta? Tuo tunne on tärkein tavoitteesi tässä hetkessä. Mitä ikinä teetkin, keskity tuntemaan tuota tunnetta vaikka edes viisi minuuttia kerralla. Pidä alkuperäinen toive mielessäsi, mutta älä anna sen keskeneräisyyden järkyttää mielenrauhaasi. Saatat huomata, että pääset lopputulokseen helpommin ja iloisemmin ja saat hyvän mielen toisillekin.

Helpotusta lapsen pelkoihin helposti

Helpotusta lapsen pelkoihin helposti

Sain lokakuussa viestin äidiltä, joka toivoi apua 12-vuotiaan poikansa pelkoon. Äidin luvalla jaan sekä kysymyksen että siitä kahden päivän päästä saamani palautteen alla. Sydämeni pakahtuu ilosta.   Rakkaat vanhemmat. Kokeilkaa! Elämä voi helpottaa piankin, jos lapsella on toistuvia pelkoja. Usein uskomme, että mikään, mikä on helppoa ja nopeaa, […]

Voiko työssä olla onnellinen?

Voiko työssä olla onnellinen?

Olen aina tehnyt työtä, josta pidän. Työssäni on ollut haastetta ja olen edennyt urallani. Olen opiskellut johtamista ja saanut oppia sitä lisää myös työssäni käytännössä. Työyhteisöni ovat aina olleet monella tapaa hyviä ja minulle on aina siunaantunut mahtavia kannustavia ja osaavia esimiehiä, joita tulen aina […]

Muistaksää, kun kaikki nauroi sulle?

Muistaksää, kun kaikki nauroi sulle?

Häpeämuiston juurilla

Tänään aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimämpänä kuin kertaakaan tänä keväänä. Vein kaksostyttöjäni eskariin. Matkalla tuli puhetta siitä, miten kevyesti päivän aikana voisikaan pukeutua ulos ja vitsailtiin, että riittäisivätkö pelkät pikkarit. Toinen siskoksista totesi siihen, että sitten kaikki nauraisivat ja se on ihan kamalaa ja nolostuttaa häntä tosi paljon. Samaan hengenvetoon hän muisteli siskolleen “Muistaksää, kun sää silloin pienenä tulit päiväkodilla päivälevolle pelkillä pikkareilla ja kaikki nauroi sulle?” Sisko muisti kyllä! Hän karjaisi hänelle hyvin epätavalliseen tyyliin todella kovaa “Älä puhu mulle siitä mitään!” Kyyneleet täyttivät hänen silmänsä välittömästi ja tuo muisto lamaannutti hänet täysin. Itkusta ei meinannut tulla loppua ja niinpä toinen tyttö kävelikin loppumatkan eskarille ja me jäimme juttelemaan asiasta kaksin autoon.

Sain selville, että tuosta päiväkotimuistosta oli aikaa ainakin kolme vuotta ja se aiheutti tyttäressäni edelleen tuskallisen tunnereaktion, joka tuntui puristavan koko kehossa. Juttelin tyttärelleni, että oli ihan ok, vaikka hän meni aikanaan alushousuillaan päivälevolle, sillä niin meillä oli kotona tehty eikä hän voinut tietää, että päiväkodissa toimittaisiin toisin. Kerroin, että äitikään ei aina tiedä, miten kuuluu tehdä uusissa tilanteissa, mutta ei se haittaa vaikka joku nauraisikin. Epäonnistumisesta ei tarvitse tuntea häpeää.

Pohdimme yhdessä, että mitä ajattelisimme, jos nyt näkisimme jonkun 2-3 -vuotiaan lapsen menossa pelkillä pikkareilla päivälevolle? Tyttäreni kuvaili suhtautuvansa myötätuntoisesti ja ajattelevansa, että “Voi pieni rakas!” Silitin tytärtäni ja sanoin, että yhtä lailla sinäkin voit ajatella itsestäsi, että “Voi pieni rakas”. Ei tarvitse syyttää itseään ja tuntea häpeää. Paha olo alkoi helpottaa ja eskarille päästyämme kiiteltiin siskoa siitä, että löydettiin tämä kipeä muisto ja saadaan hoitaa se pois vaivaamasta.

Mielemme ja kehomme toimii aikuisenakin aivan samalla tavalla kuin tyttärelläni tänä aamuna. Meillä aikuisillakin on jokin tai pikemminkin useita elämän varrella kertyneitä häpeäkokemusmuistoja, joita emme ainakaan aktiivisesti muista. Kun aikuisena koemme jonkin vastaavan tilanteen, joka tuohon aikaisempaan kokemukseemme liittyi, tuo muisto aktivoituu kehossamme ja mielessämme tiedostamatta ja saatamme kokea selittämätöntä pahaa oloa - jännitystä, pelkoa ja sitä kamalan painavaa häpeää.

Häpeä on tunteena sellainen möykky, että harva meistä haluaa sitä silmiin katsoa saati ottaa sitä puheeksi. Häpeä vaikuttaa elämäämme monessa eri tilanteessa. Häpeän möykkyä kannattaa kuitenkin pysähtyä joskus hieman tutkailemaan. Mistä tunne on saanut alkunsa? Miksi tunnen tätä tunnetta nyt? Häpeään liittyvien oivallusten alta löytyy usein muita tärkeitä tunteita kuten vaikkapa surua tai vihaa. Oivallus on iso osa muiston paranemista ja kun muisto paranee, reagointimme asiaan muuttuu. 

Suurimmat stressinaiheuttajamme ovat tiedostamattoman mielemme tunnetason ongelmissa, esimerkiksi juuri häpeäkokemusten muistoissa, joita emme edes muista.  Me aikuisetkin voisimme opetella suhtautumaan omiin häpeäkokemuksiimme ja muistohimme myötätuntoisesti ja näin helpottaa stressitaakkaamme. Voimme  auttaa häpeämuistojen paranemista myös  erilaisilla stressin itsehoitoharjoituksilla. Mielen kuvaruutu -harjoitusta voi tehdä myös yhdessä lapsen kanssa. Löydät harjoituksen täältä.


WhatsApp chat