Stressivalmentaja

Blogi

Helpotusta lapsen pelkoihin helposti

Helpotusta lapsen pelkoihin helposti

Sain lokakuussa viestin äidiltä, joka toivoi apua 12-vuotiaan poikansa pelkoon. Äidin luvalla jaan sekä kysymyksen että siitä kahden päivän päästä saamani palautteen alla. Sydämeni pakahtuu ilosta.   Rakkaat vanhemmat. Kokeilkaa! Elämä voi helpottaa piankin, jos lapsella on toistuvia pelkoja. Usein uskomme, että mikään, mikä on helppoa ja nopeaa, […]

Voiko työssä olla onnellinen?

Voiko työssä olla onnellinen?

Olen aina tehnyt työtä, josta pidän. Työssäni on ollut haastetta ja olen edennyt urallani. Olen opiskellut johtamista ja saanut oppia sitä lisää myös työssäni käytännössä. Työyhteisöni ovat aina olleet monella tapaa hyviä ja minulle on aina siunaantunut mahtavia kannustavia ja osaavia esimiehiä, joita tulen aina […]

Muistaksää, kun kaikki nauroi sulle?

Muistaksää, kun kaikki nauroi sulle?

Häpeämuiston juurilla

Tänään aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimämpänä kuin kertaakaan tänä keväänä. Vein kaksostyttöjäni eskariin. Matkalla tuli puhetta siitä, miten kevyesti päivän aikana voisikaan pukeutua ulos ja vitsailtiin, että riittäisivätkö pelkät pikkarit. Toinen siskoksista totesi siihen, että sitten kaikki nauraisivat ja se on ihan kamalaa ja nolostuttaa häntä tosi paljon. Samaan hengenvetoon hän muisteli siskolleen “Muistaksää, kun sää silloin pienenä tulit päiväkodilla päivälevolle pelkillä pikkareilla ja kaikki nauroi sulle?” Sisko muisti kyllä! Hän karjaisi hänelle hyvin epätavalliseen tyyliin todella kovaa “Älä puhu mulle siitä mitään!” Kyyneleet täyttivät hänen silmänsä välittömästi ja tuo muisto lamaannutti hänet täysin. Itkusta ei meinannut tulla loppua ja niinpä toinen tyttö kävelikin loppumatkan eskarille ja me jäimme juttelemaan asiasta kaksin autoon.

Sain selville, että tuosta päiväkotimuistosta oli aikaa ainakin kolme vuotta ja se aiheutti tyttäressäni edelleen tuskallisen tunnereaktion, joka tuntui puristavan koko kehossa. Juttelin tyttärelleni, että oli ihan ok, vaikka hän meni aikanaan alushousuillaan päivälevolle, sillä niin meillä oli kotona tehty eikä hän voinut tietää, että päiväkodissa toimittaisiin toisin. Kerroin, että äitikään ei aina tiedä, miten kuuluu tehdä uusissa tilanteissa, mutta ei se haittaa vaikka joku nauraisikin. Epäonnistumisesta ei tarvitse tuntea häpeää.

Pohdimme yhdessä, että mitä ajattelisimme, jos nyt näkisimme jonkun 2-3 -vuotiaan lapsen menossa pelkillä pikkareilla päivälevolle? Tyttäreni kuvaili suhtautuvansa myötätuntoisesti ja ajattelevansa, että “Voi pieni rakas!” Silitin tytärtäni ja sanoin, että yhtä lailla sinäkin voit ajatella itsestäsi, että “Voi pieni rakas”. Ei tarvitse syyttää itseään ja tuntea häpeää. Paha olo alkoi helpottaa ja eskarille päästyämme kiiteltiin siskoa siitä, että löydettiin tämä kipeä muisto ja saadaan hoitaa se pois vaivaamasta.

Mielemme ja kehomme toimii aikuisenakin aivan samalla tavalla kuin tyttärelläni tänä aamuna. Meillä aikuisillakin on jokin tai pikemminkin useita elämän varrella kertyneitä häpeäkokemusmuistoja, joita emme ainakaan aktiivisesti muista. Kun aikuisena koemme jonkin vastaavan tilanteen, joka tuohon aikaisempaan kokemukseemme liittyi, tuo muisto aktivoituu kehossamme ja mielessämme tiedostamatta ja saatamme kokea selittämätöntä pahaa oloa - jännitystä, pelkoa ja sitä kamalan painavaa häpeää.

Häpeä on tunteena sellainen möykky, että harva meistä haluaa sitä silmiin katsoa saati ottaa sitä puheeksi. Häpeä vaikuttaa elämäämme monessa eri tilanteessa. Häpeän möykkyä kannattaa kuitenkin pysähtyä joskus hieman tutkailemaan. Mistä tunne on saanut alkunsa? Miksi tunnen tätä tunnetta nyt? Häpeään liittyvien oivallusten alta löytyy usein muita tärkeitä tunteita kuten vaikkapa surua tai vihaa. Oivallus on iso osa muiston paranemista ja kun muisto paranee, reagointimme asiaan muuttuu. 

Suurimmat stressinaiheuttajamme ovat tiedostamattoman mielemme tunnetason ongelmissa, esimerkiksi juuri häpeäkokemusten muistoissa, joita emme edes muista.  Me aikuisetkin voisimme opetella suhtautumaan omiin häpeäkokemuksiimme ja muistohimme myötätuntoisesti ja näin helpottaa stressitaakkaamme. Voimme  auttaa häpeämuistojen paranemista myös  erilaisilla stressin itsehoitoharjoituksilla. Mielen kuvaruutu -harjoitusta voi tehdä myös yhdessä lapsen kanssa. Löydät harjoituksen täältä.