onnellisuus, palautuminen, stressinhallinta

Suorittamisesta läsnäoloon

Perheen ja työn yhdistäminen koetaan usein haasteelliseksi ja se aiheuttaa stressiä. Halaumme tehdä hyvän uran työelämässä, menestyä ja onnistua. Samaan aikaan haluamme antaa lapsillemme hyvän lapsuuden, turvallisen kodin sekä olla vanhempana rakastava ja läsnä. Tasapainottelemme vaatimusten ja informaatiotulvan keskellä palvellen kaikkien muiden odotuksia ja unohdamme ehkä itsemme ja oman hyvinvointimme.

Olen itse kokenut uupumuksen ja masennuksen kolmen vaippaikäisen äitinä, täydellisyydentavoittelijana ja uranaisena. Tuntuu, etten muista lasteni varhaisista vuosista mitään ilman valokuvia ja välillä huomaan hämmästeleväni, että kuvatodisteista huolimatta en juurikaan tapahtumista muista. Halusin tehdä kaiken täydellisesti kaikkia muita varten ja elämäni oli yhtä to do -listojen napsimista aamusta iltaan. Milloinkaan en kokenut, että olin tehnyt riittävästi ja ansaitsin lepoa ja joutenoloa.

Eräs kokemus on kuitenkin porautunut mieleeni lasteni varhaisilta vuosilta lähtemättömänä mieleen ja muistan harvoin kokeneeni vastaavaa läsnäolon, onnen ja merkityksellisyyden tunnetta.
Mieheni oli poissa kotoa viikon ajan ja muutaman ensimmäisen yh-päivän aikana lapsi toisensa jälkeen sairastui vatsatautiin. Kaikki kolme olivat vielä vaipoissa, n. 1-2 vuotiaita. Kun sain ojennettua oksennusastian sänkyyn yhdelle, toinen aloitti oksentamisen ja kun ensimmäinen vähän rauhoittui keräämään voimia, alkoi kolmas oksentaa. Kopittelin oksennusastioita, pesin lakanoita ja vuodevaatteita sekä koko pyyhekokoelmamme, jolla yritin pienten sänkyjä suojata.

Mieheni soitteli reissusta ja oli huolissaan jaksamisestani ja oli vähällä palata takaisin kotiin. Kehotin häntä jatkamaan reissuaan, sillä jännä kyllä kuitenkin kaiken tuon keskellä koin suurta onnellisuutta ja rauhaa. Vaikka tilanne kuulosti kuormittavalle, kaikki oli hyvin ja keskityin vain siihen, mikä juuri siinä hetkessä oli oleellisinta. En suorittanut ja multitaskannut. En suunnitellut tai murehtinut seuraavaa hommaa. Olin läsnä hetkessä ja palvelin minulle rakkaimpieni tarpeita ja lepäsin, kun lapset nukkuivat.

Tiede sanoo, että kun olemme läsnä siinä, mitä teemme, olemme onnellisimmillamme vaikka itse tekeminen ei olisikaan lempipuuhaasi. Kun voimme keskittyä yhteen asiaan kerralla ja antaa sille täyden huomiomme, koemme hyvänolon tunteita ja koemme merkityksellisyyttä. Huomaatko tällaisia kokemuksia omasta arjestasi?

Tuntuu, että arjessamme ei ole tilaa täydelliselle läsnäololle, vaan joku tai jokin keskeyttää sinut tuon tuosta. Tehtävälistamme huutaa punaisella ja koemme jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Stressi kohoaa ja pahimmillaan kroonistuu. Kärsimme itse ja samoin kärsivät läheisemme. Peli ei silti ole menetetty. Läsnäoloa ja hetkessä elämistä voi harjoitella. Päivittäin. Kun treenaat, niin kehosi kuin mielesi rauhoittuu ja saat selkeyttä ajatuksiasi. Läsnäolon harjoitteleminen parantaa muistia ja keskittymistä sekä auttaa itsehillinnässä. Kun pysähdyt läsnäolon äärelle, opit helpommin tunnistamaan kuormittavia toimintamallejasi ja johtamaan itseäsi ja hyvinvointiasi arjessasi.

Kuuntele tästä lyhyt kehonskannausharjoitus (Youtube)

Lukusuositus:

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima (Viisas Elämä Oy)

Lapsille Eckhart Tolle: Miltonin salaisuus ( Viisas Elämä Oy)

Saatat myös pitää...