Stressivalmentaja

Voisitko valita ilon?

Voisitko valita ilon?

Perheemme Norjaan suuntautuneen kesälomareissun yksi kohokohdista oli huvipuistokäynti ja siellä erityisesti 4D-esitys Pikku Prinssi -sadusta. Lapsemme puhkuivat intoa ja saimme kokea huikean elämyksen, jossa teatterisalissa virtasi ihana tuulenpuuska silloin, kun Pikku Prinssi matkasi avaruudessa kovaa vauhtia. Jos Pikku Prinssi pärskäytti vettä, sitä suihkahti hieman myös meidän katsojien päälle. Niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat mahtavasta joka aistin elämyksestä.

Tuli loppuhuipennuksen ja saippuakuplien aika. Sali täyttyi säihkyvistä kauniista kuplista, jotka leijuivat tuulenvireessä. Kaiikki olivat haltioissaan. Paitsi minä, jonka ensimmäinen ajatus oli, että “Voi apua, vaatteemme tahriintuvat eivätkä puhdistu vahvimmallakaan tahranpoistoaineella!” Sen tiedän neljän lapsen äitinä kokemuksesta. Sihisin pelkoni miehelleni, joka purskahti nauruun ihmetellen, että miten joku voi tällaisella hetkellä pohtia tahroja!

Jäin itsekin hämmästelemään reaktiotani. Hämmästelin, kuinka onnistuin latistamaan oman tunnelmani yhdessä hetkessä yhdellä pienellä ajatuksella. Huvipuiston iloinen tunnelma oli räikeä vastakohta oivallukselleni – me aikuiset olemme välillä aika tylsiä! Meillä on helposti tapana suhtautua asioihin asiallisesti ja vakavasti. Rennon letkeä ja huoleton fiilis ja hetkessä eläminen tahtovat unohtua ja hautautua jonnekin kauas.

Vakavuus ja asiallisuus ovat usein myös työpaikan ominaistunnelmia. Vedämme usein päällemme työroolin, jonka uskottavuus pohjautuu juuri vakavuuteen. Ilo tuntuu hömpälle. Eikä onnellisuudesta puhumista kovinkaan helposti liitetä työhön.

Emma Seppälä on Stanfordin yliopiston onnellisuustutkimuskeskuksen johtaja. Hän on tutkimuksissaan tehnyt ilahduttavan rohkaisevia löytöjä, joiden mukaan meidän olisi nimenomaan löydettävä enemmän tuota lapsille luontaista iloa ja läsnäoloa työpaikallekin. Tutkimuksissa on todettu, että onnellisuus on se, joka tuo meille menestystä ja onnistumisia työssä. Meidän tulisi pitää kunnon taukoja työssämme. Meidän tulisi järjestää aikaa leikille ja ilolle. Meidän tulisi jopa laiskotella. Meidän tulisi rauhoittaa hermostoamme. Tie menestymiseen ja onnistumiseen ei siis vaadi pelkkää rystyset valkoisena puristamista ja vakavahenkistä puskemista.

Läsnäolon, rauhoittumisen ja ilon harjoittaminen rentouttaa ja vapauttaa käyttöömme voimavaroja, joiden avulla voimme olla luovempia, innovatiivisempia ja aikaansaavempia.

Ilo on myös valinta. Voimme valita ajatuksemme. Välillä tuntuu, että kiireessä ja stressissä se on mahdotonta. Kaikissa tilanteissa meillä kuitenkin on mahdollisuus valita, suhtaudutko asiaan hyvää etsien vaiko otsa rypyssä. Jos olet noudattanut työssäsi useimmiten jälkimmäistä, uuden kevyemmän ajatuksen ujuttaminen arkeen vaatii harjoitusta. Voit aloittaa vaikka sillä, että teet joka päivä jonkun ihmisen iloiseksi pienellä kannustuksen sanalla. Voit virittää itsesi ilon tunnelmaan aamuisin hengittelemällä muutaman minuutin syvään, palleaan asti ja ajattelemalla voimalausetta “Valitsen tänään ilon.”

Juttu on julkaistu alunperin www.wgh.fi -sivustolla