fbpx

Avainsana: stressi

Jos arvostat itseäsi, muutkin arvostavat sinua

Jos arvostat itseäsi, muutkin arvostavat sinua

Onko sinusta koskaan tuntunut sille, ettei kukaan arvosta työpanostasi? Vaikka kuinka annat kaikkesi ja teet parhaasi, tuntuu ettei kiitosta ja kannustusta kuulu. Pikkuhiljaa huomaat kasvavan katkeruuden sisälläsi. Lakkaat ehkä itsekin uskomasta kykyihisi.   Mitä jos et janoaisikaan arvostusta ulkopuoleltasi? Voisitko löytää arvostuksen tunnetta itsestäsi? Joskus […]

Unelmien lomapäivästä oppia unelmien työpäivään

Unelmien lomapäivästä oppia unelmien työpäivään

Hidas, rauhallinen ja ravitseva aamiainen yhdessä perheen kanssa. Päivällä ulkoilua ja reipasta liikuntaa. Maukas ja kevyt lounas hyvässä seurassa. Uintia, yhdessä tekemistä ja hauskanpitoa. Riittävästi raikasta lähdevettä pitkin päivää. Illallinen perheen kanssa. Illalla rauhoittumista, saunomista ja sänkyyn mennessä hyvän kirjan lukemista. Suukot ja halaukset puolisolle […]

Voisitko valita ilon?

Voisitko valita ilon?

Perheemme Norjaan suuntautuneen kesälomareissun yksi kohokohdista oli huvipuistokäynti ja siellä erityisesti 4D-esitys Pikku Prinssi -sadusta. Lapsemme puhkuivat intoa ja saimme kokea huikean elämyksen, jossa teatterisalissa virtasi ihana tuulenpuuska silloin, kun Pikku Prinssi matkasi avaruudessa kovaa vauhtia. Jos Pikku Prinssi pärskäytti vettä, sitä suihkahti hieman myös meidän katsojien päälle. Niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat mahtavasta joka aistin elämyksestä.

Tuli loppuhuipennuksen ja saippuakuplien aika. Sali täyttyi säihkyvistä kauniista kuplista, jotka leijuivat tuulenvireessä. Kaiikki olivat haltioissaan. Paitsi minä, jonka ensimmäinen ajatus oli, että “Voi apua, vaatteemme tahriintuvat eivätkä puhdistu vahvimmallakaan tahranpoistoaineella!” Sen tiedän neljän lapsen äitinä kokemuksesta. Sihisin pelkoni miehelleni, joka purskahti nauruun ihmetellen, että miten joku voi tällaisella hetkellä pohtia tahroja!

Jäin itsekin hämmästelemään reaktiotani. Hämmästelin, kuinka onnistuin latistamaan oman tunnelmani yhdessä hetkessä yhdellä pienellä ajatuksella. Huvipuiston iloinen tunnelma oli räikeä vastakohta oivallukselleni – me aikuiset olemme välillä aika tylsiä! Meillä on helposti tapana suhtautua asioihin asiallisesti ja vakavasti. Rennon letkeä ja huoleton fiilis ja hetkessä eläminen tahtovat unohtua ja hautautua jonnekin kauas.

Vakavuus ja asiallisuus ovat usein myös työpaikan ominaistunnelmia. Vedämme usein päällemme työroolin, jonka uskottavuus pohjautuu juuri vakavuuteen. Ilo tuntuu hömpälle. Eikä onnellisuudesta puhumista kovinkaan helposti liitetä työhön.

Emma Seppälä on Stanfordin yliopiston onnellisuustutkimuskeskuksen johtaja. Hän on tutkimuksissaan tehnyt ilahduttavan rohkaisevia löytöjä, joiden mukaan meidän olisi nimenomaan löydettävä enemmän tuota lapsille luontaista iloa ja läsnäoloa työpaikallekin. Tutkimuksissa on todettu, että onnellisuus on se, joka tuo meille menestystä ja onnistumisia työssä. Meidän tulisi pitää kunnon taukoja työssämme. Meidän tulisi järjestää aikaa leikille ja ilolle. Meidän tulisi jopa laiskotella. Meidän tulisi rauhoittaa hermostoamme. Tie menestymiseen ja onnistumiseen ei siis vaadi pelkkää rystyset valkoisena puristamista ja vakavahenkistä puskemista.

Läsnäolon, rauhoittumisen ja ilon harjoittaminen rentouttaa ja vapauttaa käyttöömme voimavaroja, joiden avulla voimme olla luovempia, innovatiivisempia ja aikaansaavempia.

Ilo on myös valinta. Voimme valita ajatuksemme. Välillä tuntuu, että kiireessä ja stressissä se on mahdotonta. Kaikissa tilanteissa meillä kuitenkin on mahdollisuus valita, suhtaudutko asiaan hyvää etsien vaiko otsa rypyssä. Jos olet noudattanut työssäsi useimmiten jälkimmäistä, uuden kevyemmän ajatuksen ujuttaminen arkeen vaatii harjoitusta. Voit aloittaa vaikka sillä, että teet joka päivä jonkun ihmisen iloiseksi pienellä kannustuksen sanalla. Voit virittää itsesi ilon tunnelmaan aamuisin hengittelemällä muutaman minuutin syvään, palleaan asti ja ajattelemalla voimalausetta “Valitsen tänään ilon.”

Juttu on julkaistu alunperin www.wgh.fi -sivustolla

Onko sinulla salaisuus?

Onko sinulla salaisuus?

“Äiti, onko sinulla salaisuuksia?”, kysyi kuusivuotias poikani eräänä aamuna kesken aamutoimien. En oikein suoralta kädeltä osannut antaa vastausta, joten sopersin, että kaikilla ihmisillä on joku salaisuus. Poikani oli eri mieltä, sillä hänellä ei kuulemma ainakaan ollut salaisuuksia. Jäin pohtimaan asiaa omalta kohdaltani. Mitä salaisuus meidän […]

Mikä on tärkein tavoitteesi?

Mikä on tärkein tavoitteesi?

Lähetin muutama päivä sitten postissa lähetyksen yritykselle, mutta valitsin väärän lähetystavan ja paketti jumittui postiin, sillä vastaanottajayritys ei suostunut pakettia postista noutamaan. Minun piti tilata paketille kotiinkuljetus. Sepäs ei ollutkaan mikään pikkujuttu, vaan kesti kaikkinensa reilut pari tuntia. Tuona aikana hoidin asiaa Postin asiakaspalvelun kanssa […]

Muistaksää, kun kaikki nauroi sulle?

Muistaksää, kun kaikki nauroi sulle?

Häpeämuiston juurilla

Tänään aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimämpänä kuin kertaakaan tänä keväänä. Vein kaksostyttöjäni eskariin. Matkalla tuli puhetta siitä, miten kevyesti päivän aikana voisikaan pukeutua ulos ja vitsailtiin, että riittäisivätkö pelkät pikkarit. Toinen siskoksista totesi siihen, että sitten kaikki nauraisivat ja se on ihan kamalaa ja nolostuttaa häntä tosi paljon. Samaan hengenvetoon hän muisteli siskolleen “Muistaksää, kun sää silloin pienenä tulit päiväkodilla päivälevolle pelkillä pikkareilla ja kaikki nauroi sulle?” Sisko muisti kyllä! Hän karjaisi hänelle hyvin epätavalliseen tyyliin todella kovaa “Älä puhu mulle siitä mitään!” Kyyneleet täyttivät hänen silmänsä välittömästi ja tuo muisto lamaannutti hänet täysin. Itkusta ei meinannut tulla loppua ja niinpä toinen tyttö kävelikin loppumatkan eskarille ja me jäimme juttelemaan asiasta kaksin autoon.

Sain selville, että tuosta päiväkotimuistosta oli aikaa ainakin kolme vuotta ja se aiheutti tyttäressäni edelleen tuskallisen tunnereaktion, joka tuntui puristavan koko kehossa. Juttelin tyttärelleni, että oli ihan ok, vaikka hän meni aikanaan alushousuillaan päivälevolle, sillä niin meillä oli kotona tehty eikä hän voinut tietää, että päiväkodissa toimittaisiin toisin. Kerroin, että äitikään ei aina tiedä, miten kuuluu tehdä uusissa tilanteissa, mutta ei se haittaa vaikka joku nauraisikin. Epäonnistumisesta ei tarvitse tuntea häpeää.

Pohdimme yhdessä, että mitä ajattelisimme, jos nyt näkisimme jonkun 2-3 -vuotiaan lapsen menossa pelkillä pikkareilla päivälevolle? Tyttäreni kuvaili suhtautuvansa myötätuntoisesti ja ajattelevansa, että “Voi pieni rakas!” Silitin tytärtäni ja sanoin, että yhtä lailla sinäkin voit ajatella itsestäsi, että “Voi pieni rakas”. Ei tarvitse syyttää itseään ja tuntea häpeää. Paha olo alkoi helpottaa ja eskarille päästyämme kiiteltiin siskoa siitä, että löydettiin tämä kipeä muisto ja saadaan hoitaa se pois vaivaamasta.

Mielemme ja kehomme toimii aikuisenakin aivan samalla tavalla kuin tyttärelläni tänä aamuna. Meillä aikuisillakin on jokin tai pikemminkin useita elämän varrella kertyneitä häpeäkokemusmuistoja, joita emme ainakaan aktiivisesti muista. Kun aikuisena koemme jonkin vastaavan tilanteen, joka tuohon aikaisempaan kokemukseemme liittyi, tuo muisto aktivoituu kehossamme ja mielessämme tiedostamatta ja saatamme kokea selittämätöntä pahaa oloa - jännitystä, pelkoa ja sitä kamalan painavaa häpeää.

Häpeä on tunteena sellainen möykky, että harva meistä haluaa sitä silmiin katsoa saati ottaa sitä puheeksi. Häpeä vaikuttaa elämäämme monessa eri tilanteessa. Häpeän möykkyä kannattaa kuitenkin pysähtyä joskus hieman tutkailemaan. Mistä tunne on saanut alkunsa? Miksi tunnen tätä tunnetta nyt? Häpeään liittyvien oivallusten alta löytyy usein muita tärkeitä tunteita kuten vaikkapa surua tai vihaa. Oivallus on iso osa muiston paranemista ja kun muisto paranee, reagointimme asiaan muuttuu. 

Suurimmat stressinaiheuttajamme ovat tiedostamattoman mielemme tunnetason ongelmissa, esimerkiksi juuri häpeäkokemusten muistoissa, joita emme edes muista.  Me aikuisetkin voisimme opetella suhtautumaan omiin häpeäkokemuksiimme ja muistohimme myötätuntoisesti ja näin helpottaa stressitaakkaamme. Voimme  auttaa häpeämuistojen paranemista myös  erilaisilla stressin itsehoitoharjoituksilla. Mielen kuvaruutu -harjoitusta voi tehdä myös yhdessä lapsen kanssa. Löydät harjoituksen täältä.


WhatsApp chat